Kommunikaatiohaavoittuvuus sairaalassa

Osallistuin heinäkuussa 2023 Meksikossa, Cancunissa, järjestettyyn ISAAC (International Society for Augmentative and Alternative Communication) konferenssiin. ISAAC-konferenssi on AAC-alan suurin maailmanlaajuinen konferenssi, joka on perinteisesti järjestetty kahden vuoden välein. 

Nostan tässä blogissa esille ajatuksia, joita minulla heräsi 1. luentopäivän jälkeen. 

1. luentopäivänä kuuntelin ajatuksia, kokemuksia ja myös tutkimuksia siitä, miten kommunikointia tuetaan eri vaiheissa sairaalassa oloa Bostonin lasten sairaalassa. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä päivä!

Sairaalassa, kuten muissakin ympäristöissä, on tärkeää rakentaa kulttuuria ja asennetta, joka näkee kommunikoinnin tärkeänä. Tärkeänä sen, että jokainen pystyy eri vaiheessa ja tilanteessa tulemaan kuulluksi ja ymmärretyksi.

Voi olla, että hoitoon liittyy asioita, joita on vaikea ymmärtää, jolloin tarvitaan puhetta tukevaa keinoa varmistamaan ymmärtäminen. Voi olla, että tuleva toimenpide muuttaa hetkellisesti tapaa kommunikoida, jolloin tarvitaan puhetta tukevaa keinoa, jotta voi ilmaista. Voi olla, että sairaus tai vamma muuttaa tapaa ilmaista, jolloin tarvitaan vaihtoehtoista kommunikointikeinoa.

Tietoisuus siitä, mitä tehdään, kun potilas ei pysty puhumaan, on tärkeää. Miten toimitaan, kun huomataan, että kommunikointi puheella on vaikeaa? Miten varmistetaan, että potilas ymmärtää? Miten varmistetaan, että potilaan ilmaisu ymmärretään? Miten ja minkälaisia puhetta tukevia keinoja voidaan hyödyntää?

Bostonin lasten sairaalassa oli omat käytännöt ja toimintamallit miten toimitaan, kun huomataan, että potilas ei ymmärrä henkilökunnan puhetta tai potilas ei pysty ilmaisemaan puheella. He olivat miettineet toimintamallit siihen, miten toimitaan ensin, mikäli potilas ei tule ymmärretyksi ja kehen otetaan yhteyttä. Miten toimitaan sitten, mikäli tarvitaan kommunikointia tukevaa henkilöä. 

Tietoisuus ja osaaminen puhetta tukevista keinoista sekä henkilökunnalla, että potilaalla on tärkeää. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että pitäisi osata hyödyntää uusimpia laitteita tai sovelluksia, vaan sitä, että osataan esimerkiksi hyödyntää kynää ja paperia tai kehoa ja ympäristöä ilmaisuun. Tärkeimpänä ajatus siitä, että puhuminen on vain yksi tapa ilmaista. Ja mikäli yhdellä tavalla ilmaiseminen ei onnistu, niin kokeillaan jotain toista tapaa. 

Kommunikointi sairaalassa ei ole välttämättä sitä, että saa tehtyä mullistavia muutoksia hoitoonsa. Vaan sitä, että saa yhteyden ja kontaktin lähellä oleviin ihmisiin, ovat he sitten hoitajia, lääkäreitä, läheisiä tai terapeutteja. Se on sitä, että on tunne kontrollista ja kuulluksi tulemisesta omaan elämään ja hoitoon liittyen.

Tämä luentopäivä nosti minussa halun saada selville, miten eri puolilla Suomea toimitaan sairaaloissa. Onko olemassa käytäntöjä tai toimintasuunnitelmia siihen, miten toimitaan, mikäli potilas tai asiakas ei pysty ilmaisemaan puheella? Miten toimitaan, mikäli huomataan, että henkilö ei ymmärrä puhuttua viestiä? Onko olemassa materiaalia, joita hyödynnetään ? Onko tietoa, että paikalle voidaan tilata puhevammaisten tulkki, mikäli siihen on tarvetta?

Paljon kysymyksiä, joihin toivon löytäväni vastauksia  😊

Mutta mikä on tämä ISAAC konferenssi?

Konferenssi koostuu kuudesta luentopäivästä, joissa puhutaan puhetta tukevista keinoista, uusimmista tutkimuksista sekä ajankohtaisista, pinnalla olevista huolista ja onnistumisista. Tapahtuma kerää yhteen ihmisiä eri aloilta, jotka kaikki ovat kiinnostuneet puhetta tukevista ja korvaavista keinoista sekä kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen edistämisestä.  

Konferenssi antoi minulle paljon pohdittavaa. Opin uutta ja laajensin ymmärrystäni kommunikoinnista ja puhetta tukevista keinoista sekä tutustuin uusiin ihmisiin ympäri maapalloa. Konferenssissa kerrottiin paljon tutkimuksista, joita tällä AAC -alalla (Augmentative and Alternative Communivation) on viimeaikoina tehty sekä keskusteltiin käytännön asioista, joiden avulla voisimme lisätä tietoisuutta puhetta tukevilla keinoilla kommunikoinnista.

Kommunikaatio-ohjaaja,

Henna Sillanpää