Kommunikoinnin tukeminen alkaa asenteesta – ei välineestä

Usein kun puhutaan kommunikoinnin tukemisesta, ajatukset menevät nopeasti käytännön keinoihin: kuvatauluihin, tukiviittomiin, kommunikointisovelluksiin. Nämä ovat tärkeitä ja tarpeellisia työkaluja – mutta yksi asia tulee niiden edelle:

Asenne. Tahtotila. Tapa olla tilanteessa.

Kommunikoinnin tukeminen ei ala välineestä. Se alkaa ihmisestä.

Kun keino ei kanna yksin

Olen kohdannut useita tilanteita, joissa esimerkiksi kuvataulu on tuotu arkeen, mutta vuorovaikutus ei silti toimi. Miksi?

Koska pelkkä keino ei riitä, jos kukaan ei ohjaa, näytä mallia tai pysähdy yhteiseen hetkeen. Kuvan merkitys ei aina avaudu ilman selitystä. Viittomaa ei omaksuta ilman esimerkkiä. Ja vaihtoehtoinen keino ei auta, jos sitä ei kukaan hyödynnä.

Kommunikoinnin onnistuminen rakentuu niistä pienistä hetkistä, joissa joku haluaa ymmärtää. Siitä, että on joku, joka on kiinnostunut toisen ajatuksista ja tavoista ilmaista itseään.

Vuorovaikutus on enemmän kuin sanat

Kommunikointi ei tapahdu tyhjiössä. Se tapahtuu vuorovaikutuksessa – ja vuorovaikutus on kaksisuuntainen. On helppoa keskittyä siihen, mitä toinen tekee tai ei tee, mutta entä miten minä olen tilanteessa?

• Annanko aikaa ilmaisulle?

• Kuuntelenko sanattomia viestejä – ilmeitä, eleitä, katseita?

• Onko minulla kiire, vai olenko oikeasti läsnä?

Vuorovaikutuksen tapa vaikuttaa siihen, miten turvallista on ilmaista itseään. Jos toinen kokee painetta, kiirettä tai ymmärtämättömyyttä, hän ei välttämättä kykene tai uskalla kommunikoida. Siksi pienikin muutos omassa toiminnassa voi olla merkittävä toiselle.

Esimerkki arjesta: kuka ymmärtää kuvaa?

Eräässä päiväkotiryhmässä tutustuimme lasten kanssa kuvatauluun. Kuvassa oli kaksi päällekkäistä ympyrää – ja yksi lapsista huudahti heti: “Tuo on ainakin Audi!” Hän oli yhdistänyt kuvamuodon tuttuun automerkkiin. Hänen tulkintansa oli looginen, vaikkei se vastannut kuvan alkuperäistä merkitystä (“yhdessä”).

Tämä kertoo tärkeästä asiasta: kuvan merkitys ei ole kaikille sama.
Ilman selitystä, ilman kontekstia, ilman esimerkkiä – emme voi olettaa yhteistä ymmärrystä. Kommunikoinnin tukeminen ei ole välineen viemistä tilanteeseen, vaan sen käyttöön opastamista ja sen ympäristön muovaamista, jossa keinoa käytetään.

Tuki ei ole yksin sinun vastuullasi – mutta sinä voit aloittaa

Moni ammattilainen kokee, että kommunikoinnin tukeminen jää yksin heidän vastuulleen. Se voi uuvuttaa. Syntyy tunne, että mikään ei riitä tai että muut eivät lähde mukaan.

Mutta kaikkea ei tarvitse ratkaista kerralla. Tukeminen ei ala täydellisestä osaamisesta, vaan pienestä halusta kuulla toista paremmin. Se voi olla:

• hiljainen hetki, jossa toinen ehtii toimia

• katse, joka viestii että “olen tässä”

• viittoman näyttäminen juuri siinä tilanteessa, jossa se on merkityksellinen

Tärkeintä ei ole se, mitä välinettä käytät – vaan miten mahdollistat yhteyden.

Kysy itseltäsi:

• Miten minä olen vuorovaikutustilanteessa?

• Annanko toiselle tilaa ilmaista itseään omalla tavallaan?

• Haluanko todella ymmärtää – vai odotanko, että toinen toimii kuten minä?

Kun pysähdyt näiden äärelle, olet jo aloittanut kommunikoinnin tukemisen.

Kommunikoinnin tukeminen ei ole pelkkää menetelmää – se on tapa kohdata.

Ja sillä on merkitystä joka ikisessä hetkessä.

Kuuntele blogitekstiin pohjautuva podcast-jakso: Kommunikoinnin tukeminen alkaa asenteesta

Linkki jaksoon

Kirjoittanut

Henna Sillanpää

Kommunikaatiovalmentaja, Kommunikaatio ILO