Miksi pelkkä hyvä tahto ei riitä tuettuun päätöksentekoon?

Tuettu päätöksenteko kuulostaa yksinkertaiselta: autetaan ihmistä tekemään omia päätöksiä. Käytännössä se on yksi vaativimmista vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin tukemisen muodoista sosiaali- ja terveysalalla.

Moni ammattilainen toimii jo nyt parhaansa mukaan. Silti keskeisiä kysymyksiä jää usein huomaamatta:

Onko meillä oikeasti osaamista tukea toisen ihmisen päätöksentekoa vai ohjaammeko sitä huomaamattamme? Mahdollistetaanko me oikeasti kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen vai luodaanko me omalla toiminnalla esteitä onnistumiselle?

Suurin haaste: kommunikointi

Jos ihminen ei ilmaise itseään puheella tai ymmärtäminen on haastavaa, päätöksenteko ei voi perustua pelkkään keskusteluun.

Tarvitaan osaamista:

• vaihtoehtoisista kommunikointikeinoista
• vuorovaikutuksen tukemisesta
• viestien tulkinnasta
• ymmärryksen varmistamisesta

Ilman tätä riski on selvä: päätökset tehdään “hyvää tarkoittaen”, mutta eivät oikeasti henkilön omasta tahdosta.

Tuettu päätöksenteko ei ole valintojen tarjoamista

Usein ajatellaan, että riittää kun annetaan vaihtoehtoja. Todellisuudessa tarvitaan:

• asioiden pilkkomista
• konkretisointia
• aikaa

Päätöksenteko on prosessi, ei yksittäinen keskusteluhetki. 

Vallan näkymätön vaikutus

Ammattilaisella on aina valtaa, halusi sitä tai ei.
Se näkyy:

• miten vaihtoehdot esitetään
• mitä jätetään sanomatta tai selittämättä
• miten reagoidaan asiakkaan valintoihin
• miten varmistetaan, että asiakas ymmärtää

Siksi eettinen osaaminen ei ole lisä — se on ydin.

Mitä tästä seuraa?

Jos haluamme toteuttaa tuettua päätöksentekoa aidosti, tarvitsemme:

• selkeän osaamispohjan tukea antaville
• koulutusta, joka keskittyy kommunikointiin ja vuorovaikutukseen
• yhteisen ymmärryksen siitä, mitä “tuki” oikeasti tarkoittaa

Hyvä tahto on lähtökohta.
Osaaminen ratkaisee, toteutuuko ihmisen oikeus päättää omista asioistaan vai ei.

Kirjoittanut

Henna Sillanpää

Kommunikaatiovalmentaja, Kommunikaatio ILO