Miksi kommunikointimateriaali ei tule käyttöön?

Meillä on kuvat tehtynä ja esillä. Opettelemme tukiviittomia ja käymme kursseja.

Silti ne eivät elä arjessa.
Ne eivät inspiroi ilmaisemaan.
Ne eivät tule osaksi vuorovaikutusta.

Tunnistatko tämän?

Moni ammattilainen ja omainen tekee valtavan työn kommunikoinnin tukemiseksi. Materiaalia rakennetaan huolella ja sydämellä. Silti jossain kohtaa herää turhautuminen:

Miksi tämä ei tule käyttöön?
Mitä minä teen väärin?

Tämä kysymys on tärkeä. Ja usein vastaus ei ole siinä, että tekisit jotain väärin.

Esteettömyys ei ole väline – se on kokemus

Kun puhun esteettömästä kommunikoinnista, en tarkoita vain sitä, että käytössä on kuvia, viittomia tai muita puhetta tukevia keinoja.

Esteettömyys ei ole seinällä oleva kommunikointitaulu tai tukiviittomien materiaali.

Esteettömyys on kokemus.

Se on tunne siitä, että:

• Minun on turvallista ilmaista itseäni.

• Minua kuunnellaan.

• Minun tapani viestiä on yhtä arvokas.

Tämä ei synny pelkästään puhetta tukevista keinoista, vaan se syntyy tavasta olla vuorovaikutuksessa.

Siitä, miten katsomme.
Miten annamme aikaa keskustelulle. 
Miten näytämme mallia puhetta tukevan keinon käytöstä.
Miten teemme materiaalista yhteisen.

Miksi materiaali ei aina tule käyttöön?

Usein kommunikointiin tarkoitettu materiaali rakennetaan aikuisen tai ohjaajan näkökulmasta.

Se on selkeä, siisti ja “oikein tehty”.

Mutta pysähdymmekö kysymään:

Onko tämä merkityksellinen sille ihmiselle, jonka pitäisi sitä käyttää?
Onko tämä innostava?
Onko tässä sitä, mistä oikeasti haluaa ilmaista?

Vai onko materiaali huomaamattamme enemmän hallinnan tai ohjauksen väline kuin ilmaisun mahdollistaja?

Jos materiaali ei tunnu omalta, sitä ei haluta käyttää.
Ei siksi, että henkilö ei osaisi, vaan siksi, ettei se kutsu.

Yhteinen kieli ei synny itsestään

Toinen tärkeä näkökulma on mallittaminen, sillä materiaali ei muutu yhteiseksi kieleksi itsestään.

Jos kuvat ovat seinällä, mutta aikuinen ei itse käytä niitä aktiivisesti…
Jos viittomat tehdään vain ohjatessa tai pyydettäessä…
Jos mallittaminen jää satunnaiseksi…

Materiaali jää helposti aikuisen työkaluksi.

Esteetön kommunikointi tarkoittaa sitä, että:

• Aikuinen käyttää kuvia myös omassa puheessaan.

• Viittomat elävät vastavuoroisessa hetkessä.

• Ilmaisua ei kiirehditä.

• Katse ja läsnäolo ovat mukana.

Silloin syntyy jotain muuta kuin menetelmän käyttö tilanteessa.
Silloin syntyy yhteinen kieli.

Kun materiaali on innostavaa, merkityksellistä ja tarkoituksenmukaista

Haluan nostaa esiin kolme sanaa:

Innostava.
Merkityksellinen.
Tarkoituksenmukainen.

Innostava materiaali herättää kiinnostuksen.
Se voi liittyä lempiasioihin.
Se voi sisältää läpänheittöa ja huumoria.
Se voi olla visuaalisesti houkutteleva.

Merkityksellinen materiaali liittyy oikeaan elämään.
Ei vain toimintatuokioihin tai arjen strukturointiin – vaan tunteisiin, valintoihin, mielipiteisiin.

Tarkoituksenmukainen materiaali taas on rakennettu henkilön vahvuuksien ja taitotason mukaan.
Ei liian vaikea.
Ei liian yksinkertainen.
Vaan saavutettava.

Kun nämä toteutuvat, syntyy halu ja mahdollisuus ilmaista.

🎙️ Jos haluat kuunnella aiheesta lisää, voit kuunnella podcast-jakson juurikin tästä aiheesta
“Miksi kommunikointimateriaali ei tule käyttöön?”, jossa avaan näitä teemoja syvemmin ja pohdin, miten materiaali alkaa todella kutsua mukaan.

Podcast-jaksoon -> TÄSTÄ

Ja jos haluat konkreettisia työkaluja siihen, miten rakennat kuvia ja viittomia, jotka eivät jää seinälle vaan elävät arjessa, voit tutustua myös tulevaan workshoppiin, jonka pidän 4.3.2026 -> TÄSTÄ.

Heräsikö tästä blogitekstistä ajatuksia, joista haluaisit keskustella kanssani? Mikäli tämä mietityttää ja haluaisit jutella aiheesta lisää, ole minuun yhteydessä sähköpostitse henna@kommunikaatioilo.fi 

Rakennetaan yhdessä lisää ympäristöjä, joissa jokaisella on mahdollisuus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi 💛

Henna Sillanpää,

Kommunikaatiovalmentaja ja kouluttaja

Kommunikaatio ILO Oy