Piirtämisen avulla onnistunut hetki

Tiedän, että piirtämisen hyödyntäminen havainnollistamaan keskustelua vaatii heittäytymistä ja rohkeutta. Tunne siitä, että ei osaa piirtää, estää monia hyödyntämästä kynää ja paperia keskusteluhetkissä. Minulle käy niin, että toisinaan onnistun piirtämään keskustelun aiheista sen näköisiä, mitä ne suurinpirtein todellisuudessa ovat, mutta aina en siinä onnistu :) 

Haluan jakaa kokemuksen hetkestä, jolloin piirtämäni hahmot eivät onnistuneet, mutta silti yhteinen hetki onnistui. Luultavasti tapahtui vielä niin, että juuri siksi hetki onnistui hyvin, koska minun piirrustukset eivät vastanneet todellisuutta. 

Eräs ihastuttava tyttö innostui KIM-leikistä, jonka otin mukaani kotikäynnille hänen luokseen. Minulla oli mukanani pikkuesineitä ja niistä tehty kuvataulu, jossa oli graafisia kuvia ja valokuvia esineistä. Tyttö tykästyi leikkiin. Kun oli aika pakata minun lelut ja materiaali pois, lasta alkoi kovasti harmittamaan, sillä hän oli tykännyt kovasti yhteisestä toiminnastamme.

KIM-leikkissä asetetaan lattialle tai pöydälle esineitä. Aluksi tutkitaan ja nimetään esineet yhdessä joko kuvien, sovelluksen tai tukiviittomien avulla. Yksi ottaa yhden esineen pois pöydältä, sillä välin kun muut osallistujat pitävät silmiään kiinni. Kun leikkiin osallistujat avaavat silmänsä, heidän pitää muistaa mikä esine on otettu pois ja piiloon. Tämä on oikein mukava ja innostava leikki erilaisten kommunikointikeinojen harjoitteluun :) 

Keksin, että voimme tehdä hänelle oman KIM-leikin taulun piirtämällä ja voimme ottaa siihen hänen omia leluja mukaan. Pyysin häntä tuomaan muutaman lelun, jotka tulisivat mukaan leikkiin. Hän toi lehmän, hevosen, koiran, kissan, ponin ja poron. Minun tehtäväksi tuli nyt piirtää nämä eläimet paperille, jotta kun yksi eläin menisi leikistä piiloon, sen voisi paperilta osoittaa. Eläimen sanominen puheella oli vielä vaikeaa, joten siksi oli tärkeää, että tämän pystyi osoittamaan paperilta. 

Aloin piirtämään eläimiä. Saimme melko nopeaa huomata, että minun piirtämistaidoilla kaikki eläimet alkoivat näyttämään samalta :) Kaikki olivat samannäköisiä, korvallisia ja hännällisiä hahmoja paperilla. Minun piirustukset saivat meidät nauramaan, hassuttelemaan ja keskustelemaan tilanteesta aivan eri tavalla kuin mitä se varmasti olisi ollut valmiilla kuvilla.

Vaikka eläimet eivät ihan näyttäneet siltä mitä ajattelin, tyttö tykkäsi yhteisestä hetkestämme ja piti piirustuksista. Myöhemmin kuulin, että leikistä oli tullut viikon hittijuttu, jota vanhempien kanssa oli mukava leikkiä. Vaikka minun piirustukset eivät enää olleetkaan osa leikkiä, silti hetkestä oli jäänyt hyvä tunne ja se oli parasta 🙂 

Tämä hetki osoitti ja vahvisti minulle sitä, että kun piirtämistä hyödynnetään puheen tukena, tärkeintä ei ole piirtämisen taidot, vaan yhteys. Tärkeintä ei ole se, että piirrustuksesta tulee tarkka kuvaus puhutusta asiasta, vaan tärkeintä on keskustelu, innostus vuorovaikutukseen ja yhteyteen. 

Kun lähdemme yhteiseen hetkeen vuorovaikutus ja yhteys edellä, voimme onnistua! Puhetta tukevat keinot voivat tuoda lisää innostumisista ja onnistumista vuorovaikutukseen ja kommunikointiin :) Täältä löydät tietoa Kommunikaatio ILOn innostavista verkkokoulutuksista, mikäli haluaisit oppia hyödyntämään puhetta tukevia keinoja osana arjen vuorovaikutustilanteita: 

 -> https://verkkokoulutus.kommunikaatioilo.fi/   

Kommunikaatio-ohjaaja

Henna Sillanpää